Madonna
Mutta siirrytäänpä asiaan. Katson velvollisuudekseni kohottaa elokuvayleisön tietoisuuteen R&A-tarjonnan kaikkiaan 128 elokuvan joukosta herkkutärppejä yhden sarjakortillisen verran eli 11 namirainaa. Kyllä näillä tajuntansa räjäyttää paremmin kuin pussillisella muusia:
Bruce LaBruce: Otto; or, Up with Dead People
Kaikkein eniten keski-ikäistyvän festarin villeiltä alkuvuosilta onkin kaivattu juuri kanadalaisen homoporsastelun mestarin railakkaan rosoisia nyrkkinaintikuvauksia, kuten Skin off my ass ja muut mustavalkoiset hardcoret. Lienee varmaan vanhaherra LaBrucekin seesteytynyt vuosien saatossa, mutta silti paluu festariohjelmistoon pitkän tauon jälkeen ansaitsee liikuttuneet aplodit.
Seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden teemaa jatkaa brittiläinen nykydraama Chris Waitt: A Complete History of My Sexual Failures dokumentin muodossa. TV-ohjaaja-sekatyöläisenä uraa tekevä Waitt on tiettävästi Simon Peggin kavereita ja kolleegoita ja nyt jatkuvien ja lukuisten sössimiensä parisuhteiden innoittamana tekee niistä dokkaria, eli siis ihan omakohtaista parisuhdetilitystä. Kuulostaa niin läheiseltä ja herkulliselta aiheelta, että tuskin voin jättää väliin!
Alex Gibney: Gonzo: The Life and Work of Dr. Hunter S. Thompson lienee myös välttämätön katsastettava, vaikka kysessä onkin postuumi dokumentti gonzon mestarista ja luojasta. Kyllä tuo varmaan syventää Johnny Deppin niin hyvin visualisoimaa kuvaa gonzosekoilusta Las Vegasissa ja muualla. Odotan innolla.
Jotta dokumenttien osuus saadaan varmasti yliedustettua, media-alalla joskus puuhanneita kiinnostaa varmasti typografian juurille tähtäävä Gary Hustwit: Helvetica. Kyllä ne ainakin lupailevat, ettei luvassa olisi puuduttavaa jargonia, mutta se kehuskeluhan on kataloogin mainosmaakareiden leipäduuni.
Bollywoodia on tänä vuonna tarjolla eri teemoissa kolmisen kappaletta, mistä lienee välttämätön valita ainakin toinen näistä Shahrukh Khanin tähdittämistä Farah Khan: Om Shanti Om. Ainakin mainosjulisteeseen jo keski-ikäiseksi ehtineelle Shahrukhille on saatu photoshopattua sellainen pyykkilauta ja kasarikuontalo, ettei pikkutyttöjen korviasärkevä kiljunta ole minkäänlainen ihme. (Kts. kuva yllä, wink wink, nudge nudge!)
Uusi aasialainen elokuva on aina ollut R&A:n kovinta osaamisaluetta. Tänäkin vuonna nähdään Takashi Miiken uusin työ Big Bang Love, Juvenile A, jossa on teemana väkivaltaa ja poikien välisiä juttuja. Mitähän lienee. Ilmeisesti puhtaampaa perinteistä poikki-ja-pinoon-mätkimistä jatkaa thaimaalainen läpsimisperinne tällä kertaa kovasti suklaaseen viehtyneen naisen vinkkelistä
Ong-Bakeista tutun Prachya Pinkaewin elokuvassa Chocolate. Ei kai niitä uskalla jättää väliin, jos vaikka olisivat hyviäkin, vaikka Miiken taso vaihteleekin nykyään aika rajusti. Sittenhän meillä on jaappanian maasta myös animetarjontaa, mutta katsotaan nyt, paljonko se houkuttelee. Mamoru Oshii/Kenji Kawai on kieltämättä yhtä kova laadun tae kuin Burton/Elfman-duo, mutta kun mukana ei tällä kertaa ole puolalaisia taidenäyttelijöitä vaan lentosimulaattoripelin näköistä piehtarointia, niin joudun harkitsemaan.
Japanilainen (ja taiwanilainen) pinku-pehmopornokomediagenre lienee tullut R&A:aan jäädäkseen. Japanilaiseen tapaan odottaa saattaa erinomaisen pimeää perverssiä viihdettä, josta vastaa tänä vuonna Shinji Imaoka kahdella elokuvallaan Tasogare - The Tender Throbbing Twilight ja Uncle's Paradise. Kuvittelisin, että jälkimmäisessä seksillä pelleily on jonkin verran velkaa Tinto Brassin tuhmeliiniviihteelle, mutta tämähän selviää vasta kun olet iloittelut nähnyt. Tasogaressa käsitellään tiettävästi aikuisten seksuaalisuutta siinä mielessä, että kyllä vanhoilla ja rumillakin on oikeus riehakkaaseen pielusteluun siinä missä nuorilla atleeteillakin. Kelpaa mulle. Niin siis siltä varalta, että musta joskus tulisi vanha ja ruma. Ei sitä tiedä.
Ohjaaja Mark Hartley on koostanut meille australialaisesta B-viihteestä pläjäyksen Not Quite Hollywood. Koska olen jo valmiiksi joutunut/saanut etuoikeuden tutustua aussiviihteen joihinkin helmiin, tuo lienee asiallista yleissivistyksen jatkoa. Vaikuttaisi ainakin olevan aika paljon Bud Spencer/Terence Hill -tason junttikaahailua, joten mä luulen että yksi genrekooste on juuri sopiva rautaisannos tätä Australian lahjaa maailmalle. Sitähän taas ei tiedä, innostuuko R&A-organisaatio tonkimaan aussipläjäysten aarreaittaa tulevaisuudessa enemmänkin. Ja sokerina pohjalla kiwien saarelta on vielä melko välttämätön pakko katsastaa Taika Waititi: Eagle vs Shark, joka vie meidät ilmeisten pölvästien valtakuntaan.
On siellä kaikkea muutakin ilmeisen vinksahtanutta tiedossa, kuten Madonnan ohjaustyö Gogol Bordellon laulajan tähdittämänä, kovaa kamaa Italian mafiasta ja muuta mahdollisesti kiinnostavaa, mutta jos noi nyt yrittäisi katsoa ensin ja pohtisi sitten ranskalaisia romansseja, korealaista tragediaa ja islantilaista roolipelidraamaa. Niin, ja perjantaina 19.9. Rexissä näytetään klo 21 päänäytöksenä jo viime vuoden parhaaksi leffaksi arvioimani oscar-ehdokas Lars And The Real Girl. Jos on näkemättä, ei kannata missata tätä!
